Tojkin oma maailmanmestari kertoo tarinansa mitalien takaa
1.11.2017 17:18 Uutiset / Tornion Jalkapalloklubi ry.

Extremejalkapalloilulajien maailmanmestarilla riittää tarinoita mitalien takaa.

Hanna Kylen toimii Tojkissa valmentajana, hallituksen sihteerinä ja Leidien pelaajana. Häntä pyydettiin kertomaan aika erikoisista palloiluharrastuksistaan, joista on joukkueensa kanssa edennyt jopa maailman huipulle asti. Tässä siis hänen tarinaansa liittyen suo- ja hankifutiksen maailmaan.

Hanna kertoo: "Vuonna 2009 osallistuin silloisten Piste Pirkkojen kans Kemissä järjestettävään Mimmirock -umpihankifutikseen. Sinä vuonna tulimme toiseksi ja saimme sytykkeen osallistua seuraavanakin vuonna tähän samaiseen tapahtumaan. Mimmirockiin osallistuttiin monena vuonna, joista suurin osa päättyi joukkueemme voittoon."

Hanna kiittelee paikallista Mimmirock -harrastejalkapalloturnaustapahtumaa ja sanoo, että: "Mimmirockista joukkue sai kimmokkeen osallistua myös suofutiskisoihin ja tietenkin heti lajin maailmanmestaruuskilpailuihin. Näin ollen vuonna 2010 Piste Pirkot osallistuivat ensi kertaa Hyrynsalmella järjestettäviin Suofutiksen MM -kisoihin naisten harrastesarjassa, jonka voittivat."

Hanna ei vielä tällöin itse rohjennut lähteä niin kovaan kisaan, mutta jo seuraavana vuonna oli hänkin mukana tohinoissa ja hyvällä menestyksellä. "Muulta joukkueelta hyviä kokemuksia kuultuani osallistuin kisoihin seuraavana vuonna, eli 2011. Iloksemme otimme voiton myös niistä kisoista." Ensikertalaiselle oli jännittävää olla mukana ja varsinkin kun ei osannut odottaa minkälaisia kenttiä oli tiedossa. Hannan mukaan "osa kentistä oli tosi hyviä ja kuivia joissa pystyi pelaamaan melkein "normaalia" jalkapalloa, kun toiset suot taas olivat niin upottavia, että niissä pystyi vain konttaamaan tai pyörimään kun ei saanut jaloille minkäänlaista pohjaa."

Hannan ura ja menestys näiden extremejalkapalloilulajien parissa sai jatkoa, kun 2012 he osallistuivat umpihankifutiksen MM-kisoihin, tällöin jo kolmatta kertaa. Hanna kertoo että: "Edellisillä kerroilla oli mennyt huonommin, mutta tänä vuonna saatiin hopeaa. Helpot eivät olleet olosuhteet, kun 38 asteen pakkasessa pelattiin Ukko Hallan hangella. Aiempina vuosina kisat järjestettiin Ukko Hallan lammella, jonne oli joskus tulvinut vettä ja siksi paikkaa siirrettiin."

Voittoputket jatkuivat kummassakin lajissa, ja joukkue oli vuosi vuoden perästä maailman kärkikastia. Harrastesarjan menestyksen myötä joukkue päätti osallistua kilpasarjaan, jossa oli paljon kovempi taso, vaikkakin joukkueita oli vähemmän. "Kilpasarjassa ei ollut niin montaa joukkuetta, kuin harrastesarjassa, mutta kovempia joukkueita oli vastassa. Ensimmäinen kilpasarjavuosi ei ollut meidän vuotemme, vaan tipuimme arvonnan kautta jatkosta, kun samoilla pisteillä olevat arvottiin jatkoon," harmittelee Hanna.

"Vuonna 2014 sisuunnuttiin ja tehtiin hieman muutoksia. Joukkueelle vaihdettiin uusi nimi STBF BK, koska Piste Pirkot meni useasti sekaisin Kemin Pesä Pirkkojen kanssa. UUdella asenteella pärjäsimme hyvin ja tällöin voitimme kilpasarjasta pronssia", Hanna muistelee ja lisää: " ja sitten seuraava vuosi oli todellakin meidän, kun voitimme maailmanmestaruus kilapilusita kultaa!"

Matsit jatkuivat, mutta 2016 vuoden ollessa tappiollinen, joukkue putosi kärkikahinoista. "Tappion jölkeen päätettiin, ettei enää lähdetä suolle. No, vuonna 2017 osallistuttiin sitten taas Umpihankifutikseeen ja voitto tuli siitä, mikä antoi uutta intoa. Tällöin voitimme finaalissa arkkivihollisemme G-Forcen Venäjältä, ja taas pelaaminen myös suofutiksessa kiinnosti", Hanna naureskelee

Tämä vuosi oli suofutiksen suhteen hieman haasteellinen, koska pelkästään joukkueen kasaan saaminen tuntui välillä toivottomalta. Hanna: "Kovalla työllä saatiin raavittua pelaajia Rovaniemeltä, RoKista (naisten jääkiekkoijoukkue) ja Oulusta, Kärppien naisjoukkueesta meidän pitkäaikaisten pelaajien lisäksi. Tänä vuonna ei ollut kuin yksi naisten sarja, kun ei oltu saatu tarpeeksi ilmoittautuneita joukkueita mukaan. Alkulohkossa oli rankkoja pelejä, joista päästiin jatkoon ja lopulta finaaliin asti pelaamaan." Hanna muistelee kesäisiä pelejä ja jatkaa: "lopulta vastassa oli sitten meidän vanha tuttu G-Force! Peli oli tasaista, koska kenttä aika upottava eikä päästy normaalia peliä pelaamaan. Loppuvihellyksen tultua peli oli tasan 0-0 , joten mentiin rankkareille. Siinäkin oli tasaista ihan viimeiseen vetäjään asti. Tämä oli kannaltamme jännitysnäytelmää ja mietimme, että jos G-Force upottaa pallon verkkoon he voittavat. Mutta G-Forcen laukojalla ei kantti kestänyt, vaan hän veti kriittisellä hetkellä ohi ja siitäkös riemu ratkes meidän jokkueessa. Voitto tuntui tosi hyvälle kaikkien vastoinkäymisten jälkeen, oltiinhan me voitettu VENÄJÄ. Oltiin ainoa suomalainen joukkue, joka voitti oman sarjansa."

Hannan arki rullailee tavanomaiseen tapaansa, mutta mielessä siintävät myös tulevat suo- ja umpihankijalkapallokilpailut. "Ensi vuotta odotellessa. Helmikuussa pelataan Umpihankifutiksen MM -kisat ja heinäkuun puolessa välissä suofutiksen MM -kisat", Hanna myhäilee.

Me Tojkissä tykkäämme monipuolisesta liikunnasta ja kannustamme kokeilemaan myös näitä lajeja. Ehkä Leiditkin osallistuvat tällöin ihan omalla joukkueella kisoihin, ken tietää.



   
Lisää uutisia
Tornion Jalkapalloklubi ry.
«  Joulukuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031
 
Kategoriat